Kaksvuotias Poju. Kuulumisia kirjottelen myöhemmin, tässä muutama kuva.

Melkein mahtus matkalle mukaan :D

Poju mummolassa

Miks täytyy poserata vesi kielellä!

Yks vielä ja sitten VAPAA

 Pitää välillä tulla tännekin ilmottaan, että hengissä ollaan . Eipäs tänne Lappiin sen kummempia kuulu, työelämää, harrastuksia, ja sitä arjen pyörittämistä. Poju sen kun vanhenee ja pian sitä ollaan kaks vuotiaan aussien omistajia! Kuinka se aika rientääkään! Epusta kyllä huomaa, että se alkaa pikkuhiljaa aikuistuun, toivotaan että ohitettas se kahden vuoden uhmaikä, eikä sitä tulis olleskaan. Elvistelyä on kyllä toisia koiria kohtaan ja hyvin pysyy piha vartioituna, vähän liiankin hyvin . Mutta jollakin tapaa se on kyllä tasapainoisempi, että hormonit taitaa olla tasoittumaan päin. On se ihanaa, kun tulee väsyneenä töistä kotiin ja täällä on vastassa energinen pakkaus, joka on aina maaaaailman onnelisin kun isäntäväki saapuu kotiin. Vaikka ite ois kuin pahalla päällä, niin Poju se jaksaa aina hymyilyttää pepun hielutuksilla ja kaikenlaisilla kiemuroilla mitä se tekee lelu suussa, kun sitä tervehtii, -Ei olla taaskaan nähty ainakaan sataan vuoteen!

Ville on alottanut Epun kans canicrossin. Saapa siinä kuntoilua koira ja isäntä. Talven tultua meinaavat kuulemma aloittaa valjakkohiihdon. Ekoilla reenikerroilla Eppu ei ollu oikeen tajunnu, mikä on homman nimi, mutta nyt pinkoo kuin pieni eläin (no niinhän se onkin), jos joku muu koira on mennyt edeltä. Viimeks olivat juosseet kaksi kilometriä 6,25 minuuttiin. Siitäpä on hyvä lähtiä parantamaan.

Tottistakin pitäs ottaa nyt talvella, kun hakuakin on taas vähemmän. Voihan sitä harjotella keskenäänkin, mutta kun meillä on vielä tekeminen siinä, että Eppu tekis häiriössäkin liikkeet yhtä hyvin, eikä kiinnittäs huomiota niin paljon toisiin koiriin. Siinäpä onkin sit talvelle haastetta.

Jepulis! Juttu jatkuu taas joskus tulevaisuudessa...

Pojun kans marjamettällä

Yritin ottaa hienoja seisomiskuvia, mutta vähän valottuivat. Mallissa ei mitään vikaa

Rannalla meinas vähän tuulla, kun korvatki lähti melkeen lentoon!

 Nyt voi ihan oikiasti pistää kiireiden piikkiin tän blogin päivityksen! Uusi työ alko toukokuun lopulla ja sen jälkeen onkin piisannu vaan kiirettä ja kiirettä.. no nyt on juhlatkin juhlittu ja paluu arkeen tuntuukin oikein mukavalta .

Kiireen piikkiin täytynee kyllä laittaa Pojun harrastustenkin vähäinen määrä. Minä olen ottanut Epun kans tottista viimeksi kesäkuussa ja hakukin on jäänyt vähälle tänä kesänä.. Nyt vois kyllä yrittää kunnostautua tässä asiassa. Mun vuorotyöt ja pitkät päivät töissä kyllä verottaa kaikkea vapaa-ajan tekemistä ja me ollaankin mietitty josko Ville jatkais Epun kans tottista.. vois päästä nopeammin eteenpäin siinä asiassa ja muutenkin Villellä ja Epulla yhteistyö näyttää toimivan paremmin kuin mulla Epun kans. Haussa kuitenkin menee ihan ok, joitain takapakkeja on tullut ja viel on reenaamista ennen kuin voi kisoja ajatella. Reenit pitkästä aikaa lauantaina, joskin minä olen töissä silloin ja en pääse mukaan..

Koiruuspuistossa ollaan käyty jonnin verran ja Pojulla menee hyvin toisten koirien kans. Nartut se on nyt keksinyt ja onkin koko ajan narttujen takapuolessa kiinni. Onhan se sit varuillaan vähän aikaa, jos narttu ärähtää, mut taas kohta lähtee täysilä jallittaan! Tänään meinas tulla ärinää 11 kuukautisen tollerin kanssa, mutta silloinkin tolleri oli se joka alotti. Eppu murrasi sille takasin, ko tolleri tuli liian lähelle mua ja Villeä.. puolustus on siis kunnossa! Eniten sillä leikki luistaa toisten paimenkoirien kans, kun ne yleensä tykkää juosta samalla lailla kuin Poju. Noutajat on niin pallo- ja keppihulluja, niin Poju ei jaksa niiden perässä juosta. Enemmän sitä kiinnostaa leikkikaveri kuin joku heitettävä esine. 

Pahin uhma vois olla ohi, ja tuntuu että Eppu on himpun verran aikuistunut. Jästipää se on kuitenkin edelleen ja varautunut täysin vieraita ihmisiä kohtaan, mut sit kun ystävystyy niin ollaan sit parasta kaveria. Juhlaviikonloppuna päätettiin viedä se koirahoitolaan viikonlopuksi, mutta alkuhässäkän jälkeen olin sitä mieltä, että koiraani en tänne jätä! Viereisestä häkistä nimittäin tuli ihan hullun iso sakemanni seinän läpi Epun häkin puolelle ja karkasi pihalle. Siinä säikähti kaikki, jopa koirahoitolan pitäjän vaimo, joka oli meitä ottamassa vastaan. Leppoisalta tuo sakemanni onneksi vaikutti, mutta kuultiinkin että se oli saanut jotain rauhoittavia! No lähettiin sit ettimään Pojulle toista häkkiä, mutta ei sekään onnannut. Viereisessä häkissä oli taas ihan hullun iso belgianpaimenkoira, jonka kans Eppu vaahtosi. Ja ne olis aivan hyvin päässy kaivamalla toistensa häkkeihin, kun häkkiseinämän alla oli jo valmiiksi rako. Nooooooo, sitten viimein löydettiin sopiva paikka sisähäkistä ja seinänaapurina oli pikkunen villakoira. Sinne se Poju sit jäi, hieman kyllä huoletti, mutta ajateltiin että se tekee vaan tolle murrosikäselle penikalle hyvää. Kun sunnuntaina haettiin Poika kotia, oli kaikki menny kuitenkin tosi hyvin. Ruokakin oli maistunut ja näytti Eppu tykästyvän poikaan, joka oli lenkittänyt sitä. Kun tosiaan silloin kun se sinne vietiin, oli paikalla vain pitäjän vaimo, joka pelkäsi itsekin sakemanneja.. Mut joskus varmaan viedään Poju sinne uusiksi, jos joskus muutamia päiviä tarvii hoitajaa.

Komee miehen kloppi tuosta meidän suklaasilmästä on tullu, oikia hurmuri, ja paljon saadaan siitä kehuja. Lapinkoiraksi vieläkin luullaan, varmasti noiden vaaleiden tanien takia.

Mutta nyt aika mennä nukkumaan, Poju aina menee jo edeltä ja herää viimeisenä . Aamu-unista porukkaa!

Eppu ja Mina

Pojun oma paikka

Taivaallista rapsutusta

Poju-Pullasorsa